Uuden oppimista

On tää ulkomailla asuminen sitten vaan oikeesti niin mielenkiintoista! Mie nautin ihan valtavasti saadessani oppia uutta, ja täytyy sanoa, että nyt sitä kyllä tarjoillaan: uutta ja hämmentävällä logiikalla varustettua.

EU:n sisällähän on vapaa liikkuvuus, ja muuttaessamme viime vuonna tänne Tsekkeihin työn vuoksi kaikki toimi mallikkaasti. Toki meillä oli työnantajan puolelta apuakin, mutta koska työskentelemme toisessa EU-maassa oli byrokraattisia kommervenkkejä vähänlaisesti. Tosin omien lastemme sairasvakuutuksen piiriin saaminen oli yllättävän vaikeaa. Jotta lapset voitiin liittää sairasvakuutuksen piiriin piti meidän toimittaa heille lasten syntymätodistukset ja meidän avioliittotodistus. No, muuten hyvä, mutta eihän meillä ole sellaisia! Onneksi meillä oli käyntiä entisessä kotikaupungissamme Suomessa, ja maistraatin avulias henkilökunta autorisoi (laittoi notaarin laiman, allekirjoituksen ja sinetin) väistörekisterijärjestelmän printin, jossa luki meiän olevan naimisissa ja että lapset ovat meidän. Ja Luojan kiitos se paperi (autorisoidun kääntäjän tsekiksi kääntämämä ja leimoilla koristeltuna) kelpasi paikalliselle sairasvakuutuksen tarjoaja taholle.

Uusin mielenkiintoinen tapahtumasarja alkoi, kun muutimme tänä vuonna tänne "pysyvästi" ja päätimme rekisteröityä Tsekissä asujiksi. Hakemuskaavakkeiden täyttäminen meni ihan sujuvasti, ja ulkomaalaistoimistovierailukin oli yllätyksetön, sillä saimme jälleen apua englannin ja tsekin taitoiselta kollegalta. Mutta voi hyvänen aika miten monta allekirjoitusta saimmekaan kirjoittaa! Tänä aamuna sitten kävimme hakemassa lippulappusemme; toisen joka todistaa, että olemme laillisesti maassa ja toinen jossa on "syntymänumerosarja". Tuon jälemmän paperin tarkoitus on vielä epäselvä, mutta ehkäpä sekin aikanaan selviää? Molemmat lippuset ovat paperisia noin A6-kokoisia todistuksia, joita pitäisi ilmeisesti kuljettaa mukana passin kanssa. Ai Passin? No juu, Tsekki-lain mukaan kaikilla pitäisi olla koko ajan passi mukana. Eikä tuo laki koske vain ulkomaalaisia, vaan myös tsekkeijä!

Syksy on saapunut eteläiseen Bohemiaan, koleaa ja hiukan sateista keliä luvassa. Ja syyslomaan on aikaa 1,5 viikkoja -myönnän että juuri nyt väsymystaso on niin korkealla, että loma tulee tarpeeseen :)

Paluu arkeen // Back to the basics

Kirjoitettu viime tammikuussa (2016), jostain syystä unohdin vain postata.
***
Written already in January-16, just forgot to publish :D


Joululoma on todellakin ohi ja meiän mukulat ovat palanneet opinahjoonsa.

Ihana oli huomata miten mielellään oppilaat palaavat tänne toiseen kotiinsa. Toki moni olisi toivonut vielä pitempää lomaa, mutta toisaalta tosi moni oli jo valmis palaamaan kavereittensa tykö. Ja kyllä monella taisi olla ikävä meitä ja tätä yhteistä asuntolaelämääkin.

Townshendissä annetaan syyslukukauden todistukset vasta pari viikkoa uuden lukukauden alettua, eli tällä kertaa tammikuun toisen viikon lopussa.

///// The winter holiday is certainly over. And the most of our boys have returned to the dorm. We've also finally got the first snow! Yesterday evening after the Study Hall the students went out for sledding and snow fight at the campus. While returning in they were very happy and very wet. But wetness didn't really matter, because of their shining and joyful faces.

Täällä taas! *** Back in here! (Also in English)

Toinen vuosi Tsekeissä on jo hyvässä alussa. Ai mitäh? EIkös teiän pitänyt mennä sinne vaan vajaaksi vuodeksi?! No juu... niinhän se alkuperäinen suunnitelma toki olikin :D

Kesällä koulujen loputtua ajelimme trailerin kanssa Suomeen, ja pyörittelimme ajatusta Itä-Suomeen paluusta. Mutta koska siellä meille mielekkäitä töitä ei kuitenkaan ihan tungokseksi asti oltu tarjoamassa, oli helppo päätös palata takaisin jatkamaan viime vuonna aloittamaamme työpestiä. Tällä kertaa tosin väestötietorekisterin mukaan olemme muuttaneet ulkomaille pysyvästi. Hiukan meinasi kriisinpoikasta syntyä, kun kaipaamaani "toistaiseksi" statusta ei systeemistä löytynytkään. Oli vain väliaikaisesti (alle vuosi) sekä pysyvästi (yli vuosi / paluupäivä epäselvä), joten tällä mennään.


Suomen kesä oli lempeä ja lomailu tuntui hyvältä. Saimme nauttia valoisista kesäöistä, rakkaista ystävistä, kissan hömelyydestä, ja mökkeilystä sukulaisten kanssa. Kyllä Suomen kesä vain on jotain sielua hellivää.

Sitten tuli elokuu ja aloitimme taas työt Townshendissä. Vaikka työ on periaatteessa sitä samaa kuin viime vuonnakin, niin kyllä ihmiset vaikuttavat työn sisältöön kovasti. Osa viime vuoden pojistamme valmistui lukiosta ja lähti jo maailmalle, osa muutti perheineen muualle ja muutamat jatkoivat elämäänsä toisaalle muista syistä. Mutta vaikka tänä vuonna asuntolapojista noin puolet ovat uusia kavereita, niin asuntolaperheenä aloitimme samalta kehitystasolta mihin viime kesänä kouluvuoden päättyessä lopetimme.

Mie kirjoittelen lisää työn sisällöstä ja ensimmäisistä viikoista, jahka ennätän :)


****


The second year in Czech Republic has started over a month ago. What has happened? wasn't the plan that you'll work there just for a year?! Indeed, that was the original plan....

Last June, after the school year ended, we drove back to Finland with our big moving trailer, and were playing with the idea how would it be to return to the Eastern Finland? We really enjoyed the Northern summer nights with all that light, being around with our dear friends, the silly cat of ours and all the fresh water lakes to swim in. But in reality it was an easy decision to return back to Townshend International School and to our old post as dorm parents, because it really is meaningful work.

Even if I had a minor crisis after noticing that in the official records of Finland we have now moved permanently abroad. "Until further notice" would have been a kinder way to say the same thing?

Then came August and our boys returned to the dormitory. All 30 of them. About half of them are new-comers, and for our pleasant surprise we as dormitory household started this school year from the (development) level, where we ended last year.

I'll write more about the work itself and how do we do things, when I'd have some extra time :)

Ikävänkaltainen tunne

Me kaikki viihtymme täällä todella hyvin ja voisimme kuvitella asuvamme täällä vaikka kauemminkin. Mutta. Kyllä, kuulit aivan oikein: kyllä siellä oli pienoinen mutta lauseen lopussa! Sillä samanaikaisesti kun viihdymme tässä herkessä, niin on toki ikävä rakkaita ihmisiä, tiettyjä tuttuja ruokia tai asioiden hoitamisen helppoutta. 

Ensimmäiset kuukaudet itkettiin kissojen kaipuuta, ystävien kaipuuta, yleistä elämisen helppouden kaipuuta. Tsekkiläinen voi maistui yksinkertaisesti väärältä tuomisruisleivän päällä. Ja vaikka järjellä ajateltuna voi on voi; mitä väliä onko sen maito lypsetty Suomessa vai Tsekeissä? Niin kokemus korvien välissä -tai suussa- oli aivan toinen.

Kun tuli ensimäiset viileät kelit olisin ollut valmis lähtemään kotiin saunomaan, karkuun kylmän kosteaa ilmaa, joka upposi luihin ja ytimiin. Tai kun ois vaan päässyt omaan suihkuun! Muistatko miltä sen meiän suihkun lattialämmitettykivilattia tuntuu jalkojen alla?

Kun työ aiheutti stressiä, ja olisin tarvinnut ottaa hetken happea, niin silloin vasta -hötkyillessäni levottomana- tajusin, että miun tapani rentoutua sisältää vieressä rötköttävän kissan, joka hurrittaa miut rauhalliseksi. Eipä ollut Katajaa täällä kotona apumiehenä, joten piti keksiä muita keinoja itseni tyynnyttämiseksi. Ja ei, en todellakaan lähtenyt lenkille mieheni kanssa. Kiitos kysymästä kuitenkin!

Ikävä ei meillä ole näyttäytynyt yleisluontoisena "koti-ikävänä", vaan ikävä on usein kohdistunut tiettyihin hetkiin. Iltatee rakkaan ihmisen kanssa (tietystä mukista). Suklaata ja salmiakkia kirjaa lukiessa. Chick flick with Ben&Jerry's (tietenkin jaettuna ystävän kanssa). Merkityksellinen syvällinen keskustelu ystävän kanssa niin että siihen yltää koskemaan.  Tai makuihin. Riisipuuro, ruisleipä, oltermanni, irttarit, mynthonit, Fazerin "joulusuklaat". Mitä näitä nyt onkaan ;)

Onneksemme muutimme riittävän lähelle sekä hyvien ja kohtuuhintaisten kulkuyhteyksien päähän; ystävät ovat kyläilleet tasaisena virtana. Oi rakkaus! Ja kyllä, matkalaukut/reissukassit ovat kyllä hiukan painaneet tuomisten vuoksi. Kiitollisina syömisistä, Marimekoista ja esimerkiksi mäntysuovasta. Ja sydän täynnä rakkautta ja kiitollisuutta rakkaitten ihmisten antamasta yhdessäolon-lahjasta. 

Sitten tuli joulunaika. Meiän perheen traditio (haudoillakäynnin, jouluruokien ja saunan ohessa) on ollut Avoimet ovet. Eli ystävät ympäri maata ovat kokoontuneet meille viettämän joulupäivää ja -iltaa omien aikataulujensa mukaan. Olemme sosialisoineet, syöneet ja pelanneet lautapelejä. Vanhat ystävät ovat kohdanneet ja uusia ystävyyssuhteita on muodostunut kun ollaan nautittu yhteisestä laatuajasta. Enpä tiennyt viime vuonna, että se oli tällä erää viimeinen sen kaltainen joulu. Tämän vuoden tyhjän kampuksen -kokemus auttoi ymmärtämään miten tärkeää on osata arvostaa jokaista hetkeä silloin kun sitä eletään. Toivon, että muistan tämän opin jatkossakin. Ja kiitos kaikille teille jotka normaalisti tulette Avoimiin oviimme vaikka vain piipahtamaan - sillä yhteisöllisyydellä ja jakamisella on merkitystä!

Česky Krumlov

Meiltä 35 kilometrin päässä on eräs upea Unescon maailmanperintökohde: Česky Krumlov- niminen historiallinen pikkukaupunki. Kaupungin vanha keskusta sijaitsee Valtava-joen mutkassa, linnan kohotessa joen toisella puolella kallion päällä. 

Linnan alueella riittää nähtävää ja ihasteltavaa vaikka useammaksikin kerraksi. 

Ensimmäinen maininta kaupungista on jo vuodelta 1253, joten ei ihmekkään että idyllisen kaupungin pitkä historia houkuttelee turisteja. 

Ja onhan siellä viihtyisääkin!

Muutama sana sijainnistamme

Koulun sijainti on loistava, meiltä Prahaan ajaa pari tuntia, Wieniin alle kolme. Välimerelle menee noin 6,5h. 

Valitettavasti Tsekeissä palkkataso on huomattavasti ympäröiviä (Euromaita) alhaisempi, ja vaikka palkkamme riittää kivasti elämiseen Tsekeissä, ei sillä ole samaa ostovoimaa ulkomailla. Onneksemme palvelut täällä ovat edullisia, ja 200 Kč (korunaa) riittää mainiosti yhden hengen ravintolaillalliseen, sillä onhan se huimat 7,4 €. 

Tsekeissä, tai ainakin täällä meillä päin, syödään paljon pehmiksiä. Isot miehetkin jonottavat kesäisin zmrzlina-kioskien edessä -hyvästä syystä! Suomalaisen pehmiksen kokoinen tötterö on noin 15 Kč (56 senttiä) ja sellainen valtava möhköfantti 25Kč (93 senttiä).

Hlubokásta löytyy paitsi erinomaiset urheiluharrastusmahdollisuudet, niin myös oikea linna! Tuossa linnassa kuvattiin juuri joitakin viikkoja sitten Hollywoodilaisittain Underworld 4-vampyyri-&ihmissusileffaa. Oli kuulkaa tekokuut ja kaikki tykötarpeet! 

Hlubokássa on kaksi kukkulaa, joiden välistä virtaa Vltava; joen tällä puolen tämä meiän ja tuolla toisella puolen jokea tuo linnan kukkula. Tuon linnakukkulan juurella sijaitsee Hlubokán keskusta. 

Meiltä tunteroisen päässä on Itävallan raja. Koska se on EU:n sisäraja ei siellä ole moneen vuoteen ollut rajamuodollisuuksia. Ja näin ollen rajavartioiden asuintalo on tyhjentynyt. Viime kesänä, kun Eurooppaan asti selvisi yhä enemmän turvaahakevia ihmisiä, ja mm. Itävalta sai vastaanottaa heitä enemmän päivässä kuin heidän vastaanottokeskuskapasiteettinsä oli, alettiin etsiä luovia ratkaisuja pulmaan. Mies joka omistaa nuo tyhjillään seisovat asunnot, Tsekin ja Itävallan välisellä raja-alueella, tarjosi niitä turvapaikahakijoiden majoitukseen. Ja niinpä koulumme viikottainen palveluprojekti on ollut ajaa tuonne tapaamaan siellä asuvia perheitä. Arabian ja persian kielen taitoiset ovat voineet käydä merkityksellisiä keskusteluja. Ja monet meidän saksaa osaavista nuoristamme ovat viikoittain opettaneet näille tapaamilleen turvapaikanhakijoille saksaa. Ja ne mukana olleet townshendiläiset, joiden kielitaito on jotakin muuta, ovat esimerkiksi osallistuneet lasten kanssa jaliksen peluuseen ja pitäneet huolta pienemmistä lapsista heidän vanhempiensa saksantuntien aikana.

Meiän alakoululaisten elämä

Meiän expat-elämä on ollut intensiivistä ja hyvää. Kun heinäkuun lopulla saavuimme tänne oli helle jatkunut jo jonkin aikaa ja koulukampuksen nurmikot alkoivat kellastua. Egyptiläinen ystävämme totesi näkymän olevan kotoisa, kuin suoraan Kairosta. Viikkojen vieriessä myös pihan ja lähimetsän koivut alkoivat kärsiä kuivuudesta, lehdet käpristyivät ja alkoivat varista. Metsäpoluilla rapisi kippuraiset lehdet jalan alla. Mutta me nautimme lämmöstä ja auringosta. 

Koulutyö alkoi 24.8. ja meiän muksut aloittivat primary school-taipaleensa. Townshendissä alakoululuokat ovat maltillisenkokoisia yhdysluokkia, kuten kotonakin lasten omassa koulussa on. Hiukan jännitti nuorimmaisen kohdalla, sillä tullessamme hän ei juurikaan englantia puhunut. Kolme hiljaista kuukautta myöhemmin kaveri puhuu sujuvaa amerikkaa. Ja paljon ;)

Osittain lapsen amerikanaksentti selittyy sillä, että lapsen oma opettaja (home room teacher) on amerikkalainen, joskin kasvanut Japanissa. Isompi merkitys taitaa kuitenkin olla sillä että nuorimmaisen tosi hyvä ystävä täällä on amerikkalainen. Myös 5.-6.-luokan oma opettaja on Amerikasta. Hänen lisäksi heitä opettaa mielenkiintoinen kombinaatio yläkoulun aineenopettajia (Science, Geography, English, Drama, History), ja hyvin näyttää homma toimivan. 6.-luokkalaisen lempiaineet ovat draama ja musiikki (joissa molemmissa on aivan loistavat opettajat!). Vai mitäs sanotte 5.-7.-luokkien koko talven kestävästä draamaprojektista: Narnia-musikaali? 

Nuorimmainen tykkää myös draamasta ja -yllättävää kyllä- spellingistä, eli tavaamisesta. Kyseisessä aineessa oppilaat saavat viikon aluksi parikymmentä uutta sanaa opeteltavaksi. Kyseisen viikon sanoja yhdistää jokin kirjain-/äänneyhdistelmä, ja sitten niitä jumpataan viikko erilaisten tehtävien muodossa. Perjantaisin on aina oikeinkirjoitustesti. Yleensä nuorimmaisen tulos on 10/11 tai jopa 11/11 -tuloksilla saattaa olla suora yhteys nuorimmaisen motivaatioon :D

Jotain täällä koulussa tehdään oikein, sillä molemmat muksut ovat rohkaistuneet valtavasti. Tytär, joka ei ole juurikaan yökyläillyt (jos vaikka tulee ikävä keskenkaiken) on useamman kerran kuussa yötä kavereillaan. Ja nuorimmainen puhuu! Jopa lavalla, näytelmässä, koko alakoulun joulukonsertissa -se sama lapsi, jolle oman luokan edessä puhuminen oli aivan kestämätön paikka. Kiitollisina seuraamme kehitystä. 

Koulua täällä käydään joka päivä kello 8.30 - 14.10. Poikkeuksena 5.-6.-luokkalaisilla on keskiviikon tuntia pidempi päivä. Oppitunti kestää 40 minuuttia, jonka jälkeen on noin viiden minuutin siirtymäaika. Ulkovälkkiä -tai välkkiä muutenkaan- täällä ei juuri tunneta. Toki suomalaisesta näkökulmasta tämä Brittikoulun erityispiirre aiheutti hiukan puhinaa, mutta alkujärkytyksestä toivuttuamme hyvinhän tuo näyttää sujuvan. Vaikka luokissa on kaikenlaista vipeltäjää, niin täällä on selvät sävelet. Tehdään niin kuin opettaja sanoo. 

Meiän muksut nauttivat eräästä TIS:n erityispiirteestä: koulupuvut. Ah, miten on mukavaa, kun joka päivä saa vetää päälleen samat (tai samanlaiset) vaatteet. Meiän aistiyliherkkä-nuorimmainen on tyytyväinen, ja äiti myös (kunhan vain muistaa pestä ajoissa sen toisen kappaleen).

Siinäpä alakoulua meiän perheen kokemana. Seuraavalla kerralla voisin kertoa kodistamme tai lisää sijainnistamme?